Kansainvälistyminen on suunniteltava huolella ja yrityskohtaisesti. Siihen löytyy paljon apua monista suomalaisista lähteistä. Lisäksi asiaa voi tutkia itsekkin menestyksekkäästi. Siinä tarvitsee vain istumalihaksia. Tätä tutkimustyötä tosin eivät ainakaan institutionaaliset rahoittajat välttämättä arvosta, koska he luottavat eniten omilla listoillaan oleviin konsultteihin. Jos kaipaat rahoitusta esimerkiksi ELY-keskukselta, pitää varautua ostamaan konsultointia kyseisen organisaation listoilla olevalta konsultilta. Parhaassa tapauksessa saat erittäin hyviä uusia näkökulmia, pahimmassa tapauksessa tiedät enemmän kuin konsultti etkä juuri hyödy.

Jos yrittäjällä joskus on mahdollisuuksia lomaan, ne kannattaisi viettää mahdollisissa toiminnan kohdemaissa. Aina on varaa matkaan jos pystyy määräämään oman aikataulunsa. Tietotekniikka mahdollistaa yhteydet kotitoimistolle tarvittaessa. Uskon että pienen yrityksen on syytä lähettää avainhenkilö kohdemarkkina-alueelle riittävän pitkäksi aikaa kartoittamaan tilannetta jos se suinkin on mahdolllista. Näin voidaan tehdä jos lähetettävän henkilön työ on mahdollista tehdä etänä.

Kansainvälistyttäessä kohdemarkkina- tai kohdetoiminta-alueen kansallinen kulttuuri pitää ehdottomasti ottaa huomioon. Kyse ei niinkään ole kansallisesta kulttuurista sinällään vaan sen eroista verrattaessa yrityksen kotimaan kulttuuriin. Tässä tapauksessa siis suomen kulttuurin ja kohdemarkkinan kulttuurin erot on arvioitava ja mietittävä millaisia haasteita näistä eroista voi tulla. On aina muistettava oikea asenne, on monia tapoja päätyä samaan lopputulokseen. Ei välttämättä ole yhtä ainutta oikeaa tapaa. Kulttuuri vaikuttaa markkinointiin ja tuotteen tai palvelun lokalisointiin. Jos keksimme kulttuuriin perustuvan selityksen johonkin kohtaamaamme kohdemarkkina-alueen haasteeseen, pystymme reagoimaan siihen oikein. Tämä asia voi ratkaista kansainvälistymishankkeen menestyksen.

Millaisia kansainvälistymiskohteita sitten on olemassa ja mihin olisi syytä ryhtyä? Tähän on aina löydettävä yrityskohtainen ratkaisu. Ensimmäisenä valintakriteerinä on aina kilpailu. Toisena olisi ehkä syytä olla kulttuurierojen vähämerkityksellisyys, eli mitä pienemmät kulttuurierot ovat sitä helpompaa on toimia. Kun kansainvälistyminen on uusi asia on ehkä järkevää valita kohde joka on helppo kulttuurin kannalta. Jos kustannustaso on kohdemarkkina-alueella pienempi, on arvioitava pitääkö tuotteen tai palvelun hinnasta tinkiä ja jos niin tuleeko hinnasta liian edullinen jotta toiminta olisi kannattavaa. Kustannustason arviointiin ja vertailuun suomen kanssa löytyy työkaluja.

Esimerkiksi voisi etsiä kohdemarkkinoita joiden tulevaisuuden potentiaali on mahdollisimman suuri. Tällaisia ovat BRIC maat, eli Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina. Venäjä on aivan tuossa vieressä joten se on selkeästi houkutteleva. Kehittyviä markkinoita on muitakin ja niiden olosuhteissa on eroja. Joissakin maissa on helpompaa toimia kuin toisissa. Jotkut maat ovat ovat markkina-alueina pieniä ja toisten potentiaali ainakin väestön määrän ja rakenteen perusteella on erittäin suuri.

Lisäksi Aasian ja tyynenmeren alueella on kehttyvien markkinoiden lisäksi joitakin täysin kehittyneitä markkinoita. Ainakin Japani, Singapore ja Hongkong, Australia ja Uusi Seelanti ovat laskettavissa sellaisiksi. Nämä markkinat ovat kiinnostavia siksi että niiden infrastruktuuri on samalla tasolla kuin euroopassa. Jos niistä löytyy yritykselle tilaisuus, tärkeimmäksi huomioonotettavaksi asiaksi jäävät kulttuurieroista aiheutuvat haasteet.